Onnellinen hyvä päivä...

Vielä on mukavaa mennä runoharjoituksiin, vaikka ei sitä ollut viime kerralla. Kymmenisen kertaa Riitta seisautti Irjaa, mulle se merkitsi sitä, että piti ainakin kymmentä, viittätoista minuuttia kauemmin odotella omaa vuoroa. Ei se mitään, mutta sitten piti omaa sisääntuloa heivata aika lailla, joten se ei oikein tuntunut mukavalta. Kun en yhtään tiennyt, missä kohtaa mun pitää mennä, miten esittää, en edes osannut aloittaa sitä oikeassa kohtaa. Mutta nyt mennään näillä, hyvällä mielellä!